Paluu Sometun ITK-trackin hakemuksen etusivulle
Paluu ITK-tapahtuman suunnittelusivulle

Ilmiöpohjainen oppiminen

Esiintyjät: Taru Kekkonen, Mauri Laakso ja Tuija Salminen

Ilmiöpohjaisessa opetuksessa ja opiskelussa oppimisen lähtökohtana ovat kokonaisvaltaiset, todellisen maailman ilmiöt. Ilmiöitä tarkastellaan kokonaisina, aidossa kontekstissa, ja niihin liittyviä tietoja ja taitoja opetellaan oppiainerajat ylittäen. Lähtökohta poikkeaa perinteisestä oppiainejakoista koulukulttuurista, jossa opeteltavat asiat on hajotettu pieniksi ja irrallisiksi palasiksi (dekontekstualisointi). Ilmiöpohjainen lähestymistapa luo paremmat mahdollisuudet eri oppiaineiden ja oppiaiheiden integroimiselle sekä pedagogisesti mielekkäiden menetelmien, kuten tutkivan oppimisen, ongelmakeskeisen oppimisen ja portfoliomietelmän systemaattiselle käytölle. Verkko-oppimisympäristöjen monipuolisessa hyödyntämisessä ilmiöpohjaisuus ja autenttisuus ovat avainasemassa.

Viime vuoden ITK:ssa ilmiöpohjainen oppiminen näyttäytyi uutena lupaavana ideana. Tänä vuonna on jo jakaa ensimmäisiä kokemuksia ilmiöprojekteista, joissa oppimisprosessi on pyritty rakentamaan idean mukaisesti. Ilmiöpohjaista oppimista voi kehittää luomalla kursseja eri ilmiöistä kuten Otavan Opisto on tehnyt. Punkalaitumen lukiossa on taas päädytty rakentamaan ops-elementeistä uusia, oppiainerajat ylittäviä kokonaisuuksia ja sijoittamaan nämä olemassaoleviin oppiaineiden suunnitelmiin.

Ilmiöpohjaiset kurssit ja kokonaisuudet antavat hyvän lähtökohdan opetussuunnitelmien kehittämiseen jatkossa. Tällöin tarkastelun on kuitenkin ulotuttava myös oppimisen arviointiin. Niin kauan kuin portfoliotyyppistä arviointia ei valtakunnallisella tasolla toteuteta, ilmiöpohjaisuuden levittäminen on hidasta. Jos käytössä olisi ilmiöportfolioita, joita oppija rakentaa ja kehittää perusasteella, toisella asteella ja sitten työelämässä tai korkeakoulussa edelleen, oltaisiin mullistavan mielekkään oppimistavan porteilla. Mutta sitä ennen on kokeiltava ja koottava tietoa.

Lukiotasolla ilmiöiden opiskelun esteenä on ylioppilaskirjoitusten rakenne. Oppiainerajat ylittäviä tehtäviä on niukasti, jolloin kirjoituksiin tähtäävä opiskelija joutuu ottamaan riskejä tarkastellessaan ilmiöitä perinteisen oppiainekeskeisen opiskelun sijaan. Maailmanlaajuinen kriisi pakottaa kuitenkin meitä toisenlaiseen oppimistapaan. Ympäristöön, ilmastonmuutokseen, vesi- ja ruokakysymyksiin tai jäteongelmaan liittyvät ilmiökokonaisuudet toimivat tällöin edelläkävijöinä oppiainerajat ylittävien kurssien ja kokonaisuuksien rakentamisessa. Tavoite on, että yo-kirjoituksissa olisi tietyn oppiaineen kokeen ohella ilmiöiden tai ilmiökokonaisuuksien hallinnan arviointiin perustuvia kokeita.

Ilmiöpohjaiset projektit tähtäävät moninkertaiseen rajojen ylitykseen. Oppiainerajojen ylitys on vain yksi osa toimintaa, joka rikkoo myös oppilaitosten ja eri kouluasteiden välisiä rajoja. Kuluvan lukuvuoden yhteisistä kokemuksista ja haasteista kertovat Taru Kekkonen (Otavan Opisto), Tuomo Turja (Kankaanpään lukio), Tarvo Antila (Punkalaituminen yhteiskoulu ja lukio) ja Mauri Laakso ("Viikin viitoset")



Paluu Sometun ITK-tracin hakemuksen etusivulle
Paluu ITK-tapahtuman suunnittelusivulle